»Eikö kukaan voisi vakuuttaa häntä? Eikö ollenkaan kukaan? Joku, joka ei mitenkään tahtoisi puhua pahaa sinusta?»
Roma katsoi häneen pelokkaasti.
»Te ette tarkoita, että te…»
»Miksikä en? Hän on tullut meidän väliimme. Mikä olisi luonnollisempaa kuin että minä kertoisin hänelle?»
Kauhun ilme levisi Roman kasvoille.
»Mutta te ette voi tehdä niin», änkytti hän. »Ette voi. Se on mahdotonta! Te tahdotte vain koetella minua.»
Paronin kasvot eivät liikahtaneet. Roma tarttui hänen käsivarteensa.
»Ajatelkaa! Ajatelkaa toki! Ette hyödyttäisi itseänne ollenkaan. Te voisitte estää vihkimisen — — niin! Mutta valtiollista tarkoitustanne ette saavuttaisi. Ette voi niin tehdä! Itseänne te ette hyödyttäisi, mutta minua te vahingoittaisitte siten. Hän rakastaa minua, ja te järkyttäisitte hänen uskonsa minuun, ja minä kuolisin surusta ja häpeästä.»
Hän vaikeni ja katsoi paronin kasvoihin, jotka ilmaisivat tuskaa.
»Ja minä rakastan häntä! Voi kuinka äärettömästi rakastan häntä!»