»Joka tapauksessa, lapseni, muista, että minun silmissäni olet puhdas kuin Madonna — ja tulet aina olemaan. Hyvää yötä!»
Hetkeä myöhemmin Roma kuuli vahdin piazzalla pysähdyttävän paronin ja sitten huudahtavan: »Anteeksi, teidän ylhäisyytenne!» Sitten kuului vaunujen pyöräin hiljaista kahinaa lumessa.
XI.
Kun Rossi läksi kotoa, raivosi hän kuin mielipuoli. Hänen polvensa vapisivat ja silmiä peitti kuin sumu, mutta hänen sydämensä sykki raivoa ja vihaa.
Hän läksi suoraan Palazzo Braschiin piazzan toiselle puolelle ja noustessaan marmoriportaita jäsenin, jotka tuskin kannattivat häntä, hän muisti sekavasti äskeiset tapahtumat.
»Meidän pikku poikamme on kuollut! Kuolleena äitinsä sylissä! Oi, Jumala, anna minun tavata se mies!… Meidän viaton lemmikkimme! Silmiemme valo sammutettiin! Suloinen, pikku Giuseppemme!… Eikö ole mitään kostoa? Hyvä Jumala! Se mies, joka oli syynä tähänkin rikokseen, olkoon ensimmäinen, jota kosto kohtaa. Ei maksa vaivaa ajaa takaa noita koiria, jotka täyttivät hänen käskynsä. He olivat ainoastaan poliisin käskyläisiä, ja heidän ylin käskijänsä on tämä sisäasiainministeri. Hän yksin on vastuunalainen, ja hän on täällä.»
Kun hän saapui eteisen vihreälle ovelle, seisahtui hän pyyhkimään pois hikipisaroita, jotka olivat kertyneet hänen otsalleen, vaikka hänen kasvoillaan oli lumihiutaleita. Palvelijat katsoivat häneen hämmästyen, kun hän astui sisään, ja vastasivat hänen kysymyksiinsä ilmeisesti epäröiden. Ministeri ei ollut käynyt siellä koko iltana.
Mahdollisesti herra parlamentinjäsen tapaisi hänen ylhäisyytensä kotona.
Rossi kääntyi heti pois ja läksi nopeasti alakertaan. Hän aikoi mennä Palazzo Leoneen. Ei saanut menettää hetkeäkään. Mies voisi piiloutua pimeässä kuin sammakko kiven alle.
Lähtiessään sisäasiainministeriöstä hän kuuli etäältä Garibaldi-hymnin sävelen ja kääntyen Corso Victor Emanuelille hän kohtasi väkijoukon, joka melusi aika paljon.