»Voi hyvä Jumala niitä näkyjä!» sanoi Rossi. »Olethan kuullut mitä on tapahtunut?»
»Olen, olen. Mutta ethän ole vain vahingoittunut?»
»Kansa oli rauhallista ja tarkoitti hyvää, mutta sotilaat saivat määräyksen ampua ja meidän pieni poikamme on kuollut.»
»Ei puhuta siitä… Poliisi sai käskyn vangita sinut, mutta sinä olet päässyt näin pitkälle ja nyt…»
»Bruno on vangittu ja satoja muita samoin.»
»Mutta sinä olet turvassa. Ja olethan terve? Etkä ole haavoittunut?»
»Olen», vastasi Rossi hampaittensa välitse ja peitti kasvonsa käsillään. »Jumala tietää, että tein parhaani estääkseni verenvuodatusta — olisin antanut oman elämäni estääkseni sitä.»
»Jumala tietää sen.»
»Ota tämä.»
Hän antoi jotain povitaskustaan ja pani sen Roman käsiin. Se oli revolveri.