»Kysykää häneltä», huusi Bruno, »eikö hän sunnuntaina, kun menin hänen luokseen peruuttaakseni tunnustuksen, kieltänyt minulta oikeutta siihen».
»Se ei ole totta», sanoi todistaja.
»Sinä valehtelija!» huusi Bruno. »Sinä tiedät, että se on totta, ja kun sanoin, että sinä pakotat minua saattamaan viattoman miehen hirsipuuhun, iskin sinua samalla nyrkilläni, ja siitä on merkki otsassasi vielä nytkin. Tuossa se on nyrkkini jälki punaisena kuin kardinaali, vaikka muu osa kasvoista on valkoinen kuin paavi.»
Presidentti ei enää yrittänytkään hillitä Brunoa. Miehen kasvoissa oli jotain, jota ei voinut epäillä. Se oli oikeuden raivoisa ilme.
Päävartija jatkoi kuulleensa, että Rocco oli ilmoittanut tärkeitä asioita eräälle toiselle vangille.
»Missä tämä toinen vanki on? Onko hän oikeuden saatavissa?» kysyi presidentti.
»Pelkään, että hänet on jo päästetty vapaaksi», sanoi todistaja, jolloin Bruno nauroi ääneen ja osoittaen erästä yleisön seassa istuvaa henkilöä huusi:
»Tuossa hän on — tuossa! Tuo keikari, jolla on mansetit ja kaulus kaulassa. Hänen nimensä on Minghelli.»
»Kutsukaa hänet esiin», sanoi presidentti, ja Minghelli sai vannoa valansa ja tulla todistamaan.
»Te olitte vielä äskettäin vankina Regina Geelissä ja olette nyt vapautettu toimittamienne yleisten palvelusten tähden?»