»En. Vaikka pyhällä isällä ei liene mitään syytä kiitollisuuteen hänen majesteettinsa hallitusta kohtaan, surisi hänen isällinen sydämensä, jos hän saisi kuulla, että hänen lapsensa, vaikkapa kaikkein tylyinkin niistä, saisi kärsiä turhaan.»
Paroni hymyili jäistä hymyään. »Se on hyvin kaunista», sanoi hän, »mutta ehkä hieman epäselvää, mitä itse ajatukseen tulee, eikö niin?»
Nuori pappi alkoi tulistua. »Tuo mies koettaa suututtaa minua saadakseen minut puhumaan», ajatteli hän, ja kristillinen laki, jonka hän oli ottanut ohjeekseen, auttoi häntä tukahduttamaan vihansa.
»Olen sanonut asiani eikä minulla ole muuta lisättävää.»
»Tuleeko minun siis ymmärtää, että ilmoitus, jolla hänen pyhyytensä on kunnioittanut minua, annettiin hänelle salaisuutena?»
»Niin. Se annettiin salaisuutena, ja siitä syystä en voi antautua enempiin selityksiin.»
»Se oli siis rippisalaisuus?»
Monsignor nousi istuimeltaan. »Teidän ylhäisyytenne ei voine täydellä todella luulla sellaista.»
»Tarkoitatte, että se ei ole rippisalaisuus?»
»Tietysti ei.»