»On.»
»Yksi kysymys vielä, Donna Roma», sanoi kenraaliprokuraattori yhä vielä hymyillen. »Isänne nimi Englannissa oli tohtori Roselli, ja hänen toverinsa — —»
»Rohkeutta, lapseni», kuiskasi kapusiinilainen ottaen Roman jääkylmän, vapisevan käden omaansa.
»Mikä oli hänen nuoren toverinsa nimi?»
»Davido Leone», sanoi Roma luoden katseensa isä Pifferiin.
»Siis Davido Leone ja Davido Rossi ovat sama henkilö?»
»Niin», vastasi Roma, ja kapusiinilainen vaipui tuoliinsa aivan kuin hän olisi saanut kovan iskun.
»Kiitos. Minun ei tarvitse vaivata teitä enää. Kirjurini laatii lyhyen selonteon tästä.»
Commendatore Angelelli palasi karabinieerin kanssa, ja he puhelivat jotakin hiljaa keskenään. »Ilmoitus parlamenttiin, niinkö?» »Se on tarpeetonta, koska parlamentti ei istu pääsiäisen aikaan.» »Vangitsemiskäsky?» »Tietysti. Tässä on malli. Täyttäkää se, niin panen nimeni alle.»
Kirjurin kirjoittaessa selontekoa toisella puolen pöytää kirjoitti poliisipäällikkö vangitsemiskäskyä toisella puolen lausuen sen samalla ääneen karabinieerille, joka seisoi hänen tuolinsa takana. »Me… ministerin päätöksestä… 187 pykälän mukaan… käskemme vangitsemaan Davido Leonen, tunnettu nimellä Davido Rossi… huomattu syylliseksi kuninkaanmurhan yritykseen… vuonna… ja tuomittu… Ja siitä syystä käskemme kuninkaallisia karabinieereja saattamaan hänet eteemme tutkittavaksi yllämainituista asioista ja vaadimme kaikkia yleisen järjestyksen valvojia tehokkaasti auttamaan yllämainitun käskyn toimeenpanossa. Ikä 34 v. Pituus 1,79 metriä. Otsa korkea. Silmät suuret ja tummat. Nenä roomalainen. Tukka tumma ja lyhytkiharainen. Parta ja viikset ajetut. Ryhti hienostunut.»