Aamulla oli paavillinen jumalanpalvelus Pietarinkirkossa juhlakulkueineen ja messuineen ylösnousemuksen muistoksi, mutta paavi ei ottanut osaa siihen. Hän istui yksin yksinkertaisessa huoneessaan, jossa uutimet olivat vedetyt vuoteen eteen, ja piteli ristiä, joka riippui hänen kaulassaan, sekä odotti pääsiäiskellojen kaikua.
Pieni ovi koridoriin avautui hiljaa, ja isä Pifferi astui huoneeseen.
»Miten ovat asiat?» kysyi paavi.
»Kaikki on ohi», sanoi kapusiinilainen.
»Jaksoiko lapsiparka… kestää sen?»
»Hyvin uljaasti, teidän pyhyytenne.»
»Eikö hän osoittanut heikkoutta? Ei pyörtynyt, eikä murtunut lopussa?»
»Päinvastoin, hän oli tyyni — aivan tyyni ja rauhallinen.»
»Kiitos Jumalan!»
»Se oli aivan ihmeellistä. Vaimo syytti miestään ja kumminkin pysyi tyynenä, hirvittävän tyynenä.»