»Minä olen surmannut hänet. Kuuletko? Minä surmasin hänet! Mutta se on yhtä paljon sinun työtäsi kuin minun, ja tästälähin et voi koskaan ajatella itseäsi muuta kuin kauhun tuntein. Minä kiroan sinut sen rakkauden nimessä, jonka olet pettänyt, sydämen nimessä, jonka olet särkenyt. Minä kiroan sinut niiden toiveitten nimessä, jotka olet tuhonnut, isäsi muiston nimessä, tuon pyhimyksen ja marttyyrin nimessä!»
Ennenkuin hänen viimeiset sanansa olivat lausutut, oli Roma lakannut kuulemasta häntä. Heikosti huudahtaen hän oli vetäytynyt poispäin Rossista ja sitten kaatunut kasvoilleen. Kaikki hänen ympärillään, Rossi, hän itse, huone, pöydällä oleva lamppu ja sen varjot olivat menneet sekaisin hänen silmissään, ja vihdoin seurasi täydellinen pimeys.
IX.
Kun Roma tointui taas, ei kuulunut ääntäkään huoneistossa. Piazzakin ulkona oli aivan äänetön. Joku soitti mandoliinia etäällä, ja sen heikko ääni värisi yöilman läpi. Kaukaa kuului koiran haukuntaa, mutta muuten oli kaikki hiljaa.
Roma makasi muutamia hetkiä puoleksi tiedotonna. Hänen mielessään liikkui hämäriä muistoja, eikä hän ensin voinut selvittää niitä. Vihdoin hän muisti, mitä oli tapahtunut, ja purskahti katkeraan itkuun.
Mutta kun ensi tuska oli ohi, tunsi hän koko olemuksellaan vihaa paronia kohtaan. Rossi oli sanonut, että tuo mies oli kuollut, mutta Roma ei tuntenut mitään sääliä. Paroni ansaitsi kuoleman, ja jos Rossi oli hänet tappanut, ei se ollut mikään rikos.
Roma makasi hiljaa samalla paikalla, mihin hän oli kaatunut, kun hän kuuli jotakin liikettä viereisestä huoneesta. Sitten ääni sieltä huusi:
»Roma!»
Se oli paronin ääni murtuneena ja heikkona. Suuri kauhu valtasi Roman. Sitten hän tunsi häpeää ja vihdoin huojennusta. Paroni ei ollut kuollut. Kiitos Jumalani Oi, kiitos Jumalan!
Hän nousi ja meni ruokasaliin. Paroni oli polvillaan ja koetti nousta lepotuoliin. Hänen paidanetumuksensa oli osittain riuhtaistu hänen rinnaltaan ja Annunziatamerkki oli riistetty pois. Hänen vasemman silmänsä yläpuolella oli verinaarmu, mutta muita väkivallan merkkejä ei näkynyt. Mutta hänen silmänsä olivat tuijottavat, ja hänen kasvoillaan oli kuolon kalpeus.