»Hyvät herrat», sanoi paavi, »me käskemme teitä heittämään pois pistimenne ja pyssynne.»
»Teidän pyhyytenne!» huudahtivat soturit, mutta hekin tottelivat.
»Avatkaa nyt portti», sanoi paavi.
»Teidän pyhyytenne!»
»Avatkaa se!»
Pronssiportti avattiin.
Ulkopuolella seisovalla kapteenilla oli täysi työ rohkaista miehiään. Taistellen italialaista taikauskoaan vastaan he näyttivät levottomilta ja epäluotettavilta. Kerran he luulivat näkevänsä paavin ikkunan läpi ja olivat huutamaisillaan eläköötä hänelle. Aselepo ei tuntunut koskaan loppuvan, päivä laski ja pimeys kävi yhä synkemmäksi. Mutta vihdoin järjestyksen valvoja antoi merkin ja kapteeni lausui komentosanan. Silloin miehet liittyivät riviin ja marssivat pronssiportille.
Sillä hetkellä se avattiin.
»Valmiit!» huusi kapteeni, ja miehet tarttuivat aseisiin valmistautuakseen rynnäkköön sisältäpäin.
Seuraavassa silmänräpäyksessä valkoinen olento ilmestyi avonaiselle portille lyhtyjen valaistessa hänen kalpeita, kuluneita kasvojaan. Se oli paavi. Pyssyt putosivat miesten olkapäiltä ja he huokasivat syvään.