IV.
Davido Rossi istui kirjoituspöydän ääreen ikkunoiden välille ja tarjosi vieraalle lähellä olevaa tuolia. Vieras oli hiukkasen keikarimainen ja istuessaan hän vetäisi housujaan polvien kohdalta, ojensi käsiään työntääkseen esiin kalvosimiaan ja kohotti kaulaansa asettaakseen kauluksen oikein.
»Nimenne on Charles Minghelli?» sanoi Davido Rossi. »Niin on. Olen tullut esittämään vaarallista hanketta.»
»Mikä se on?»
»Että joku kansan puolesta ottaisi lain omiin käsiinsä?»
Mies oli puhunut aivan tyynesti, ja hetken vaitiolon jälkeen Davido
Rossi vastasi yhtä tyynesti:
»Pyytäisin teitä selittämään, mitä tarkoitatte.»
Vieras hymyili ja teki kohteliaan liikkeen sanoen: »Sallitte siis, että puhun suoraan?»
»Tietysti.»
»Kiitos. Olen kuullut uskonne ja tunnustuksenne ja olen kirjoittanut nimeni sen alle. Se on kaunis teoriana — hyvin kaunis! Ja ihmisten tasavalta on myöskin kaunis. Se on kuin jokin ensimmäisen kirkon yhdistyksistä, valtio valtiossa, oikea hallitus, oikea laki, ilman ylivaltaa, ilman kruunuja, ilman armeijoja ja kumminkin aiottu hallitsemaan koko ihmiskuntaa ihmisten vapaaehtoisen tottelevaisuuden avulla. Se on kaunista.»