"Tiedätte tietenkin, mistä asioista isänne ja nuo toiset herrat parhaillaan sopivat kirjastossa?"
Niin hyvin kuin hermostumiseltani sain sanotuksi, vastasin tietäväni.
Hän siveli koiraa toisella kädellään ja toisella hän iski keppinsä hiekkaan sanoessaan:
"No niin, en tiedä minkälaiset ovat teidän mielipiteenne avioliitosta, minun ovat vapaamieliset, suoraan sanoen."
Minä kuuntelin yrittämättä vastata.
"Luulen että yhdeksänkymmenettäosaa kaikesta siitä surkeudesta, joka seuraa avioelämää — elämäänkyllästymiset ja kaikki muut — johtuvat siitä, että ihmiset järjettömästi haluavat tiukentaa aviollista sidettä."
Olin yhä ääneti.
"Kun ajattelee, että kaksi riippumatonta ihmisolentoa sidotaan yhteen kuten Siamin kaksoiset, niin ettei toinen voi liikkua ilman toista, eläen ihan samaan elämään kytkettyinä vuosikaudet… ei toki, se on mieletöntä, kerrassaan mieletöntä."
Tietämättömyydessäni en keksinyt mitään sanottavaa, ja hetken kuluttua tuleva mieheni, viskellen irtautunutta hiekkaa kepillään, jatkoi:
"Minun vakaumukseni on, että miehen ja vaimon on annettava toisilleen vapautta — että heidän on sallittava toistensa kulkea omaa tietänsä — mitä te arvelette?"