"Niin?"
"Arvelin että hän tätä nykyä… arvelin todenteolla, että hän on liiaksi kiintynyt teihin."
Minun täytyi pidättää hengitystäni, ettei ilohuuto pääsisi kurkustani kuuluviin, mutta tuo kultainen olento ei huomannut mitään.
"Ei hän sitä ole sanonut — ei mitenkään, mutta äiti näkee mitä on tekeillä, ettekö tekin luule? Ja hän jutteli ja jutteli Mary O'Neillistä niin lakkaamatta, että minua alkoi pelottaa — todella pelottaa."
"Pelottaa?"
"Hän on niin helläsydäminen, näettekös. Ja te teistä on tullut sellainen ihastuttava nainen. Tommy toveri sanoo, ettei hän ole nähnyt teidän vertaistanne tällä saarella, sittenkuin äitinne kätkettiin maan poveen.
"Ja Martin — Martinkin sanoo, ettei teille vedä kukaan vertoja, ei edes Lontoossa. Siksipä… siksipä", jatkoi hän vavisten ja änkyttäen, "arvelin… arvelin, ettei hänkään, poika raukka, ole muuta kuin verta ja lihaa, kuten me muutkin, ja jos hän alkaisi pitää teitä liian rakkaana… nyt kun olette naimisissa ja teillä on mies, näettekös…"
Vavistus ja änkytys yltyi niin, että hänen täytyi vaieta hetkiseksi.
"Sanotaan, ettette ole ylen onnellinen avioliitossanne, tekään. Aika-ajoin olen kuullut ihmisten kertovan, ettei hän ole hyvä teille ja että teidät naitettiin vasten tahtoanne… Siksipä sanelin itselleni, että jos niin on asianlaita ja jos te ja Martin nyt joutuisitte yhteen ja te olisitte hyvin ystävällinen hänelle ja sallisitte hänen yhä edelleen jatkaa… ja siitä syntyisi jotain… murhetta ja häpeää ja sen semmoista… se olisi niin kauheata ja julmaa poika paralleni… juuri nyt kun hänestä puhutaan niin paljon ja hyvää."
Nyt se viimeinkin oli lausuttu. Olin vaarallinen hänen pojalleen, koska olin naimisissa oleva nainen ja päälle päätteeksi onneton avioliitossani, ja hän oli tullut minun luokseni suloisessa, ajattelemattomassa, äidillisessä itsekkäisyydessään pyytämään minua suojeleman häntä itseäni vastaan.