Loppupäätös — minun täytyy koettaa päästä omin voimin yläkertaan tästä puoleen.
* * * * *
30 p. heinäk. Voi minua! Näyttää siltä kuin minun ja retkikunnan välillä olisi kilpajuoksu — kumpi meistä ensin ennättää, ja toisinaan pelkään, että minä joudun häviölle.
Martinin pitäisi lähteä matkaan kuudentenatoista päivänä — vain seitsemäntoista päivää enää! Minun pitäisi mennä naimisiin kymmenentenä päivänä — vain yksitoista! Oh, Mary O'Neill, mihinkä outoon ristiriitaiseen sotaan oletkaan heittäytynyt! Katso suoraan eteesi, rakas, äläkä ole peloissasi.
Tänä iltana sain kirjeen arvoisalta äidiltä. Hän lähtee huomenna Irlannista, siis aikaisemmin kuin hän alkujaan oli aikonut, joten otaksun isä Danin lähettäneen noutamaan hänet.
Kuinka hartaasti toivon, että Martin ja arvoisa äiti viihtyisivät hyvin yhdessä. Kamppailu rakkauteni ja uskontoni välillä olisi enemmän kuin jaksaisin kantaa nyt.
* * * * *
31 p. heinäk. Kun tänä aamuna heräsin hyvin myöhään (vasta aamunkoiton jälkeen nukahdin), ajattelin arvoisaa äitiä, ja katso! kuka silloin astuu huoneeseeni ellei Blackwaterin tohtori!
Hän oli hyvin herttainen, sanoi minun luvanneen että hän saisi uudelleen tulla minua tervehtimään, niinpä hän oli pitänyt kiinni sanastani.
Tarkastin häntä kiinteästi, kun hän minua tutki, ja taisin nähdä, että hän oli peräti ihmeissään — ei voinut ymmärtää mitenkä minä vielä elin — eikä sanonut enää milloinkaan väittävänsä valheeksi vanhaa sananpartta, että murtuneesta sydämestä voi kuolla, koskapa hän nyt seivästi näki, että minä pysyin pystyssä parantuneen sydämen avulla.