"Se on totta", kuningas sanoi, "mutta minä iloitsin niin suuresti Lancelot herrasta ja hänen orpanoistaan, jotka ovat terveinä ja reippaina saapuneet hoviin, että minä en ollenkaan muistanut vanhaa tapaani."
Kun he siinä seisoivat puhelemassa, niin sisään astui muuan asemies.
"Herra", hän sanoi kuninkaalle, "minä tuon teille kummia sanomia."
"No, mitä sitten?" kuningas sanoi.
"Herra, täällä lähellä Camelot joessa näin minä ison kiven kelluvan veden päällä ja siihen oli miekka pistettynä."
"Tahdonpa nähdä sen kumman", kuningas sanoi.
Niin kaikki ritarit menivät hänen kerallansa, ja kun he tulivat joelle, niin ne näkivät siinä kiven kelluvan, ikäänkuin se olisi ollut punaista marmoria, ja siihen oli pistettynä kaunis ja komea miekka, jonka kahvassa oli jalokiviä ja tasaisilla kultakirjaimilla kirjoitettuja sanoja.
Sitten paroonit lukivat sen kirjoituksen, joka sanoi tähän tapaan:
"Kenkään ei ole minua tästä ottava, paitsi se, jonka sivulla minun on määrä riippua, ja hänestä on tuleva maailman paras ritari."
Kun Arthur kuningas näki tämän kirjoituksen, niin hän sanoi Lancelot herralle: