"Jalot lordit, jotka olette vannoutuneet Pyhän Graalin etsintään", hän sanoi, "Nacien erakko lähettää teille täten sanan, että älköön kenkään viekö ladyä tai vallasnaista mukanaan, sillä se on vaikea ja korkea toimitus. Ja sitäpaitsi sanon teille suoraan, että se, joka ei ole puhdas synneistä, ei saa näitä salattuja asioita nähdä."
Tämän jälkeen kuningatar meni Galahadin luo ja kysyi, mistä hän oli ja mistä maasta. Galahad sanoi sen hänelle.
"Ja Lancelotin poikako?" kuningatar kysyi; mutta siihen Galahad ei vastannut mitään.
"Totisesti", kuningatar sanoi, "isäänne teidän ei tarvitse hävetä, sillä hän on upein ritari ja polveutuu maailman parhaimmista suvuista, molemmin puolin kuninkaallisesta huoneesta. Senvuoksi pitää teistäkin tulla kunnon mies ja oiva ritari, — ja olette todellakin suuresti hänen näköisensä."
Galahad tuli hieman hämilleen ja sanoi:
"Rouva, koska te sen varmaan tiedätte, niin miksi te kysytte? Se, joka on minun isäni, tulee ajallansa yleisesti tunnetuksi."
Sitten he menivät kaikki levolle. Ja suuren ja korkean sukuperänsä vuoksi Galahad vietiin Arthur kuninkaan huoneeseen ja hän lepäsi kuninkaan omassa vuoteessa.
Heti kun päivä koitti nousi kuningas, sillä hän ei ollut koko yöhön saanut surultansa levätyksi. Sitten hän meni Gawainen ja Lancelot herran luo, jotka olivat nousseet mennäkseen kirkkoon.
"Oi, Gawaine, Gawaine", kuningas sanoi, "te olette pettänyt minut. Sillä koskaan ei ole minun hovini entiseen loistoonsa tuleva." Ja kyyneleet alkoivat valua pitkin hänen poskiansa. "Oi, ritari Lancelot", hän sanoi, "minä pyydän teitä neuvomaan minua, sillä minä soisin että tämä etsintä jäisi tekemättä, jos se vain olisi mahdollista."
"Herra", Lancelot sanoi, "te näitte eilen niin monen arvon ritarin siihen vannoutuvan, että he eivät millään tavalla voi jättää sitä tekemättä."