"Sittenpä tahdon minä", Mordred virkkoi.
"Sen saatan kyllä uskoa", sanoi Gawaine herra, "sillä missä vain pahuutta tapahtuu, niin teillä on siinä osanne, veljeni Mordred herra; mutta minä toivoisin että jättäisitte tämän, ettekä tekisi itsestänne sellaista juonittelijaa, sillä minä tiedän, mitä siitä tulee."
"Tulkoon mitä tahansa", virkkoi Agrivaine herra, "minä puhun kuninkaalle."
"Ette ainakaan minun neuvostani", sanoi Gawaine herra, "sillä jos nousee sota ja hävitys Lancelot herran ja meidän välillämme, niin huomatkaa tarkoin, veli, moni kuningas ja mahtava lordi on pitävä Lancelot herran puolta. Minä puolestani en ikinä nouse Lancelot herraa vastaan, sillä hän vapautti minut Tuskien tornin kuninkaan Caradosin käsistä ja surmasi hänet ja pelasti minun henkeni. Niinikään, Agrivaine veli ja Mordred veli, samalla tapaa Lancelot herra vapautti teidät molemmat ja kolme kertaa kaksikymmentä ritaria Turquine herran käsistä. Minun mielestäni sellaisia hyviä tekoja ja ystävällisyyttä pitäisi muistettaman."
"Tehkää kuten tahdotte", virkkoi Agrivaine herra, "minä en tahdo sitä kauempaa salata."
Sillä hetkellä lähestyi Arthur kuningas.
"Nyt, veljet, hiljentäkää hälinänne", Gawaine sanoi.
"Sitä emme tahdo", virkkoivat Agrivaine ja Mordred.
"Ettekö tahdo?" Gawaine sanoi; "silloin Jumala teitä armahtakoon, sillä minä en tahdo kuulla teidän juttujanne enkä tietää teidän ilkituumistanne."
"Enkä liioin minäkään", virkkoi Gareth herra ja samoin Gaheris herra, "sillä me emme ikinä tahdo puhua pahaa tuosta miehestä."