Silloin juuri tuli muuan neito Arthurin luo ja sanoi: "Mitä kuuluu?"
"En tiedä", Arthur virkkoi.
"Herra, jos te tahdotte taistella minun isäntäni puolesta, niin teidät lasketaan vapaaksi, muuten ette ikinä pääse täältä elävänä."
"Se on kovaa", Arthur sanoi, "mutta ennemmin tahdon taistella ritaria vastaan kuin kuolla vankeudessa. Mutta vain sillä ehdolla, että minä saan vapauteni, ja kaikki nämä vangit, lähden minä taisteluun."
"Niin on tapahtuva", sanoi neito.
"Minä olen valmis", sanoi Arthur, "jos minulla vain olisi ratsu ja varukset."
"Teiltä ei ole mitään puuttuva", neito vastasi.
"Minusta näyttää, neito, niinkuin olisin nähnyt teidät Arthurin hovissa."
"Ette suinkaan", neito sanoi, "minä en ole koskaan ollut siellä, minä olen tämän linnan herran tytär."
Mutta hän valehteli, sillä hän oli yksi Morgan le Fayn neidoista.