Kun Ector herra näki miekan, niin hän käänsi hevosensa ja ratsasti kirkolle, ja siellä he kaikki kolme hyppäsivät alas satulasta ja menivät kirkkoon, ja Ector herra vannotti poikaansa todenmukaisesti kertomaan, kuinka hän oli saanut miekan.
"Veljeltäni Arthurilta", Kay herra virkkoi, "sillä hän sen minulle toi."
"Kuinka sinä sait tämän miekan?" Ector herra sanoi Arthurille.
Ja poika kertoi hänelle.
"Nyt ymmärrän", Ector herra virkkoi, "että sinusta täytyy tulla tämän maan kuningas."
"Minkä tähden minusta", Arthur virkkoi, "ja mistä syystä?"
"Herra", Ector sanoi, "siitä syystä että Jumala niin tahtoo; sillä tuota miekkaa ei olisi saanut vedetyksi kivestä kukaan muu, kuin se, joka oikeutta myöden on oleva kuningas. Näytäpä nyt, saatatko pistää miekan takaisin sinne missä se oli ja vetää sen jälleen irti."
"Eipä se ole vaikeata", Arthur virkkoi, ja pisti miekan takaisin kiveen.
Silloin Ector herra koetti vetää miekkaa, eikä se onnistunut; ja Kay herrakin veti sitä kaikista voimistaan, mutta miekka ei liikahtanutkaan.
"Koetapa nyt sinä", Ector herra sanoi Arthurille.