"Oi rouva", huusi Tristram herra, sydän surun ja säälin repelemänä, "jättäkää minut, minä pyydän, sillä paljon tuskaa ja vaaroja minä olen kärsinyt teidän tähtenne."
Silloin kuningatar lähti, mutta pieni koira ei tahtonut jättää
Tristram herraa.
"Lancelot herran tähden!"
Heti Iseult kuningattaren lähdettyä tuli Mark kuningas, ja pieni koira hyökkäsi hänen kimppuunsa ja haukkui heitä kaikkia. "Herra, tämä mies on Tristram herra, minä näen sen koirasta", virkkoi Andred herra.
"Eipä suinkaan", kuningas sanoi, "sitä ei saata uskoa", ja hän pyysi Tristramin totuudenmukaisesti sanomaan kuka hän oli ja mikä oli hänen nimensä.
"Totisesti", ritari sanoi, "minun nimeni on Lyonessen Tristram, ja tehkää nyt minulle mitä haluatte."
"Ah", Mark kuningas sanoi, "olen pahoillani, että olette joutunut käsiini." Ja hän kutsui parooninsa kokoon tuomitakseen hänet kuolemaan.
Mutta monet paroonit eivät tahtoneet suostua siihen, ja niin kaikkien heidän neuvostaan Tristram herra karkoitettiin maasta kymmeneksi vuodeksi. Siten hänet pakoitettiin lähtemään Cornwallista, ja useat paroonit astuivat hänen kanssaan hänen laivaansa, ja niistä olivat toiset hänen ystäviänsä ja toiset hänen vihollisiansa.
Sillä välin tuli muuan Arthur kuninkaan ritari, jonka nimi oli
Dinadan, ja hänen tulonsa tarkoituksena oli hakea Tristram herraa.
Silloin hänelle näytettiin, missä Tristram herra hampaisiin asti
varustettuna seisoi, valmiina lähtemään laivallansa.
"Kuulkaapa, uljas ritari", Dinadan sanoi, "ennenkuin lähdette tästä hovista, vaadin teitä tjostaamaan kanssani."