Matti: Jottako sinä uskallat, jos oikein syltä korkea hyppyri laitetaan?
Kalle: Uskallan minä vaikka minkälaisesta hyppyristä.
Eemil: (Pienin pojista.) Ja minä kelkalla.
Kusti: Kelkallako sinä hyppyristä. Mene toki…
Antti: (Tulee vasemmalta silmät pyöreinä ja innostuneena.) Ku… kuulkaapas pojat, kun tuolla Vatalan kylällä kuulutaan sutta ajettavan ja…
Kaikki: (Kukin eri lausetta, melkein yhteen ääneen.) Mitä sinä sanoit? Suttako ajetaan? Nytkö aivan? Kuka sitä sanoi? Oikeata suttako?
Antti: (Huiskii kädellään.) Kuunnelkaahan, kun minä sanon! Sitä kuulutaan jo ajetun monta päivää, ja nyt se on kääntynyt tännepäin ja se saattaa tulla vaikka tännekin.
Kaikki: (Melkein yhtaikaa, kukin eri lausettaan.) Tännekö? Kuka sitä sanoi sinulle? Voi jos se tulisi? Onko se suuri? Mitäpä me tehtäisiin jos se…?
Antti: Älkäähän höliskö, kun minä sanon. Se kuuluu olevan jo niin väsynyt, että juoksee vain tietä myöten ja kartanoiden kautta.
Kalle: (Pöyhistelleen.) Jos se tulisi tästä kautta!