Torkelilla oli iso sotakirves kädessään; hän iski sitä, joka istui äärimmäisenä hirrellä. Vagn ja hänen miehensä olivat sidotut siten, että köysi oli kiedottu heidän jalkoihinsa, mutta kädet olivat vapaina. Silloin muuan heistä virkkoi:
"Minulla on kädessäni solki, ja sen minä pistän maahan, jos tunnen jotain, kun pääni on katkaistu."
Hänen kaulansa katkaistiin, ja solki putosi silloin maahan hänen kädestään. Siinä istui kaunis pitkätukkainen mies; hän kietoi hiukset päänsä ympäri, kurotti kaulaansa ja sanoi:
"Älä tahraa tukkaa vereen."
Muuan mies tarttui tukkaan käsin ja piteli sitä. Torkel heilautti kirvestä iskeäkseen; viikinki nykäisi kiivaasti päätään ja se, joka piteli kiinni, antoi myöten; kirves osui hänen molempiin käsiinsä ja katkaisi ne, niin että terä työntyi maahan. Silloin saapui paikalle Eirik jaarli tiedustellen:
"Kuka tuo komea mies on?"
"Sigurdiksi minua mainitaan", hän vastasi, "ja minua pidetään Buen poikana; vielä eivät kaikki jomsviikingit ole hengiltä".
Eirik sanoo: "Kaikesta päättäen sinä olet Buen oikea poika; haluatko armoa?"
"Riippuu siitä, kuka tarjoaa", virkkaa Sigurd.
"Se tarjoaa, jolla on valta tehdä se, Eirik jaarli."