Antigone
Kai luovun sitten pyrkimästä, kun en voi.
Ismene
Vaan mahdotont' ei ensinkään saa tavoittaa.
Antigone
Jos virkat noin, mua suututat, ja syystä saat
Myös vainaan vihat kokea tuoneen tultuas.
Suo mun ja tuhman mieleni vaan kärsiä 95
Nuo kauhut: enhän kärsine niin kauheaa,
Etten sais' käydä kunnialla kuolemaan.
Ismene
No mennös siis, jos mielit niin! Se tiedä vain,
Et viisas oo, tok' armahilles armahin.
(Molemmin lähtevät: Ismene kotia, naisten suojiin; Antigone kaupungin porteille päin, joiden edustalla Polyneikeen ruumis viruu pitkänään.)