(Kreon seurueineen nähdään tulevan linnasta.)
Kas tuolla Menoikeun poika Kreon, 155
Tään maan kuninkaana jo uutena, uus'
Jumalain ikisallima johtajanaan,
Lähenee! Mitähän ajatellee,
Kun meit' ikämiehiä neuvotteluun
Hän kutsunut on 160
Sekä käskenyt airuen äänin?
III.
Ensimmäinen Epeisodion.
Kreon. Kuoro. Vartija.
Kreon (Kuorolle)
Jo, miehet, myrskysäällä horjui valtio,
Vaan hukkumasta jumalat on sen varjelleet.
Teit' airueilla ennen muita kutsutin
Ma tänne, tieten teidän aina Laioksen 165
Istuinta kunnioittaneen ja valtikkaa;
Ja toiseks': Oidipos kun maansa pelasti
Ja sitten sortui, jäitte hänen lapsiaan
Viel' uskollisna hartahasti lempimään.
Kun kaksintaiston kuolemaan yht'aikaa nuo 170
Nyt sortui, veljessurman miekan-iskuja
Välinsä lyötyään ja saaden toisiltaan,
Niin jääpi mulle valta-istuin, hallitus,
Kun vainajain oon heimolainen läheisin.
On mahdotonta miehen mieltä tuntea, 175
Sen tahtoa ja aatteluita, ennenkuin
Hän ilmoitaksen halliten ja säädellen.
Ken kokonaista valtakuntaa vaalien
Ei ryhdy kelpo-keinoihin ja -neuvoihin,
Vaan suunsa sulkee, niitä näitä kartellen, 180
Minusta on ja ain' on ollut kurja mies.
Ken ystäväänsä ylemmäksi arvostaa
Kuin omaa maataan, hänpä aivan arvoton.
Sill' enpä mä — sen tietää kaikki-katsova
Zeus! — vaiti ois, jos onnen eestä turmion 185
Kansaamme kohti kulkevan ma näkisin.
Maan vainolaist' en myöskään mielis milloinkaan
Ma ystäväksen', tieten että synnyinmaa
Se vankka laiva on, jok' oikein kulkien
Meit' ystävyyden valkamiin myös korjailee. 190
Kas näillä aatteill' aion kansaa vaalia;
Ja käskyn niihin sointuvan jo julkaissut
Ma kaupungille Oidipoon oon pojista:
"Tuo Eteoklès, jok' isänmaansa suojaksi
Taistellen kuoli sankarkuolon kauniimman, 195
Hän haudan saakoon ynnä kaikki uhritkin,
Jotk' uljahinten myötä seuraa tuonelaan.
Vaan veljeään — ma Polyneikestä tarkoitan —
Jok' isänmaan ja omat heimojumalat
Tulella tahtoi juurta jaksain tuhota, 200
Paosta kotiin tultuaan, ja kansansa
Veretkin juoda, viedä pois sen orjuuteen, —
Hänt' eipä ykskään — kansallen niin kuulutin —
Saa itkein surra, peijaisilla juhlia:
Hän haudatonna lintuin syötti olkohon 205
Ja koirain ruoka, haaska rietas katsella!"
Se on mun tahton'; eikä multa ainakaan
Saa kelpomiesten palkkaa konna konsanaan,
Mut isänmaamme ystävät saa kuoltuaan
Mult' yhtä suuren kunnian kuin eläissään. 210
Kuoro
Sun mieles on, Kreon Menoikeun poika, tää
Maan vainolaisen suhtehen ja ystävän.
Lakia voinet säädellä jos millaista
Niin kuolleillen kuin meille, jotka elämme.
Kreon