Niin tuhmaa eihän lie, jok' etsis kuoloaan. 220
Kreon
Se palkka oiskin. Mutta voitto toiveillaan
Lumoopi usein ihmislapset turmioon.
(Vartija tulee.)
Vartija
Oi valtias, en väitä että kiireissäin
Ma hengästyin, en heittämästä jalkojain
Ripeesti: seisahduinpa usein huolissain 225
Ja vääntelime tiellä palatakseni.
Sill' ääneen sieluni paljo mulle haasteli:
"Miks' riennät, raukka, rangaistusta saamahan?
Vai jäätkö, kurja? Jos Kreon sen toiselta
Saa kuulla, kuinka silloin saatkin parkua!" 230
Näin harkiten ma saavuin vitkaan, viipyen;
Ja näin se matka lyhkäinenkin pitkenee.
Vihdoinpa voitti tänne-käynti. Vaikka lie
Sanani joutavaa, sen lausun kumminkin;
Sill' astelenpa siihen toivoon turvaten, 235
Ett' onnen sallimat ma kärsin, muuta en.
Kreon
Miks' moinen alakuloisuus sua painostaa?
Vartija
Ensiksi tahdon omat seikat selvittää:
En tekoa tehnyt enkä nähnyt tekijää.
En syystä siis voi rangaistavaks' joutua. 240