Ei ilman alla seutua lie,
Jota niinkuin Theebaa suosit sie
Salamoidun äitisi kanssa.
Ja nyt, kun sortumaisillansa 1140
Hädän all' on kansa ja maa,
Parnasson harjult' tänne riennä,
Tai tyrskysalmen poikki saa!
Puhdista meitä, tuskaa liennä! 1145
(2:n vastasäkeistö.)
Oi! tanssiin tähtiä johdatat
Sä tuikkivaisia tulta;
Zeun lapsi, öiset laulelmat
Myös saavat johtoa sulta;
Jalo, tullos nyt Thyiadeis kanssa, 1150
Naispalvelijais, jotk' innoissansa
Sua juhlivat tanssien yön kokonaan
Ja "Iakkhos herraa" veisaa vaan!
XIII.
Eksodos.
Sanansaattaja. Kuoro. Eurydike. Kreon.
Sanansaattaja
Amphionin ja Kadmon linnan asukkaat, 1155
En, ihmis-elämän kestäessä päällä maan,
Sit' ehdotta voi kiittää enkä soimata,
Sill' onni nostaa, onni kaataa yhtenään:
Nyt onnen helmalaps', sen hylky toiste oot.
Eik' ihmisill' oo kestäväisten tietäjää. 1160
Jos ken, Kreonpa miekkonen ol' mielestäin,
Kun Kadmon maasta vainolaiset syöstyään
Ohjaksiin ryhtyi, maata yksin halliten,
Ja lapsi-oraat versoi hälle oivimmat.
Nyt kaikki raukes! Ihminen kun menettää 1165
Ilonsa, hänt' en katso eläväksikään,
Vaan sielullinen kuollut hän on mielestäin.
Niin, loistakoonpa linnas ilmikultia
Ja eläös kuin ruhtinas: vaan riemuton
Jos loistos on, en siitä sauhun varjoa 1170
Ma maksa, enkä siihen vaihda onneain.
Kuoro
Mitä ruhtinasten tuskaa tullet kertomaan?