940. Kuorona on Theeban ylimyksiä. Heitä nimittää A. "ruhtinaan pojiksi"; sillä viittaa hän heidän ylhäiseen sukuperäänsä sekä siihen aikaan, jolloin heidän isänsä muinoin hallitsivat maata, ja tekee sen epäilemättä siksi, että hän, "kuninkaan lapsi", olisi ollut oikeutettu saamaan heiltä turvaa ja apua.
944 seurr. Tämä kuoro-laulu, "joka vivahtaa Pindaron henkeen ja juhlallisen-totisissa rytmeissään osotaksen threnoslauluksi", kajahtelee kuolemaan kulkevan A:n jälissä; se on ikäänkuin lohdutus, joka häntä saattelee Manan synkille majoille. Lohdutus on tuo tavallinen: et sinä ole ainoa, joka kärsit; kohtalon valtaa ei kukaan voi vastustaa, alistu siis siihen nöyrästi! Kuoro esittää tarustosta neljä kuulua kärsijää, joiden myöskin täytyi kohtalon kovuudesta nääntyä tyrmään teljettyinä. Ne ovat Argivilais-sadusta Danae, Thrakian sadusta Lykurgos, Attikan sadusta veljekset Pleksippos ja Pandion.
Akrisios, Argoon kuningas oli ennustajalta kuullut, että hänen tyttärensä Danae oli synnyttävä pojan, joka tappaisi iso-isänsä. Välttääkseen tämän kohtalon, telkesi hän tyttärensä maanalaiseen vaskityrmään (Paus. II, 23, 7.). Mutta Zeus muuttihe kultasateeksi, ja pääsi siten katosta sisään vuotamaan ja siitti Danaeelle Perseus-pojan. —
955. Toinen kärsijä oli Lykurgos, Eedonein kuningas Thrakian Strymonin varrella. Hän vastusteli Dionyson-palveluksen tuomista Thrakiaan. Kun siis Dionysos naisineen seuroineen kisaeli Nyysan harjuilla, karkasi Lykurgos vimmoissaan heidän keskelleen ja hajoitti tuon iloisen parven minkä minnekin; Dionysos itse pelastihe mereen. Tästä väkivallasta Zeus rankaisee Lykurgoa sokeudella. II. 6, 130. ss. Apollodoron mukaan (3, 5, 1) Lykurgos hulluuden vimmassa tappaa poikansa; sitten Eedonit Dionyson käskystä kytkevät hänet vuoren rotkoon ja hän jätetään villien hevosten revittäväksi. Sama satu tahi sen toisinto (Aiskhylon "Lukurgeia") näyttää olleen Sophokleenkin mielessä.
963-65. Lykurgos pakotti Thyiadeja, Bakkhon papittaria, lopettamaan juhlanvieton ja sammutti heidän tulisoihtunsa. — Runottaret, Muusat, jotka alkuaan seurasivat Apollonia ("musagetes"), liittyivät Dionyson seuraan, sittenkuin tämän palvelus oli päässyt varttumaan. Thrakiasta siirtyi heidän seurueensa Delphoihin ja Boiotiaan (ks. Soph. Od. T. 1105. Eust. Od. 15, 205. Diodor. 4, 4).
966. "Saaret siintävät" kaksi pientä vuoriluotoa Ponton salmessa, jossa Mustan meren ja Propontiin aallot rientävät sylitysten, mainioita Argonautein retkestä (Od. 12, 59). Niiden luultiin muuten harhailevan, jopa törmäilevän yhteenkin ja ne saivat myös senmukaan nimiä (syndromades, plangktai y.m.). Näiden luotojen kohdalta, Bosporon salmesta alkaen, ulottui Thrakian puolella Salmydesson rannikko 700:n stadion pitkältä. Sen asujamet harjoittelivat haaksirikkoisten ryöstöä tällä kolkolla, myrskyisellä rannalla — siitä nimitys "armoton". Täällä luultiin myös myrskyjen keskellä sotajumalan asuvan.
970 seurr. Salmydesson rannalla hallitsi Phineus, Boreaan vävy. Siivekäs Boreas (pohjatuuli) oli vaimokseen ryöstänyt Orithyian, Atheenan kuninkaan Erekhtheun tyttären, joka hänelle synnytti Kalais ja Zethes pojat sekä Kleopatra nimisen tyttären. Vikkelän, hienohelman Kleopatran sai Phineus vaimokseen. Mutta pian kääntyi Phineun rakkaus toisaalle: metsän tytär Idaia luovutti hänen sydämensä Tuulettaresta, joka heitettiin vankeuteen (vs. 978 seurr.). Hyljätyn Kleopatran pojat Pleksippos ja Pahdion joutuivat pahan emintimänsä käsiin. Hän sokaisi poika raukoilta silmät ja sulki heidät vankiholviin. Tulipa Phineullekin rangaistus, kun hän sai Harpyiat ilkivieraikseen. Argonautat tullessaan — niiden joukossa Kleopatran veljet — vapauttivat vangitut pojat, jotka sittemmin saivat näkönsä jälleen. (Diodor. Sic. 4, 43. 44. Schol. Apoll. Rhod. 2, 178. Apollod. 3, 15, 3.).
984. Boreas hallitsee tuulettaria, Thrakian vuorilla riehuvia.
987. Vaihetarta oli kolme: Klotho, Lakhesis ja Atropos, joista ensimmäinen piti värttinää, toinen kehräsi elonlankaa, kolmas leikkasi sen. Niiden käsissä oli ihmisten kohtalot kehdosta hautaan saakka. Ne ovat "ikivanhat", koska olivat olemassa maailman alusta asti (ks. Hes. Theog.).
995. Teiresiaan neuvon mukaan oli Kreon nimittäin uhrannut Megareus poikansa sekä siten pelastanut kaupungin Areen vainosta.