1059. Kreon myöntää saaneensa tämän avun ennustajalta; mutta erottaa kuitenkin Teiresias tietäjästä Teiresias ihmisen, jota hän kuvailee huonoksi.
1062 = "luuletkohan minun vieläkin puhuvan sen vuoksi että sulta saisin palkintoa (koskahan kohta julistan sulle tuomiosi)?"
1080. Teiresias jatkaa pahoja ennustuksiaan: uhkaava onnettomuus ei ole rajoittuva vain Kreonm huonekuntaan, vaan leviää yli koko valtakunnan. Kansa saa maksaa ruhtinastensa synneistä. — 1081 ruumisten solvaus ivallisesti kuvattuna "koirat siunanneet" l. pyhittäneet. Koirat ovat osottaneet kuolleille viimeisen kunnian, sen sijaan että kuolleita muutoin huoliteltiin pyhillä vesillä, puhdistettiin rikkisavuilla y.m.
1084 seurr. Teiresias matkii ivalla Kreonin sanoja v. 1033 seur.
1109. "Kirves kourassa" — hakatakseen nimittäin puita siihen polttolavaan, jolla Polyneikeen ruumis olisi poltettava.
1112. Sananparsi; vrt. v. 40.
1115. Se kuoro-laulu, joka nyt seuraa, ylistää nimenomaan Bakkhos eli Dionysos jumalaa. Se on hyvinkin ymmärrettävä, koska koko draamallinen taide oli versonut tämän jumalan palveluksesta ja yhä edelleen tragediain näytteleminen oli hänen palvelemistaan, tarkoitti hänen kunnioitustaan. Hänen palveensa oli riemuisaa laatua: siinä kaikui pauhaava riemu, kiihkeän karkelon kieriessä. Eipä siis kuoro-laulu, joka tavoitti samaa tarkoitusperää, saattanut olla hiljainen, juhlallinen. Tämä kuorolaulu ei olekaan, kuten muut, mikään Stasimon, vaan se on vilkas "Hyporkhêma". — Miksi Sophokles juuri tähän kohtaan on semmoisen laulun asettanut, on eri lailla selitetty. Toiset sanovat, että kuoro, ollen iloissaan Kreonin päätöksestä pelastaa Antigoneen, ilolaulussa lausuu toiveensa onnellisesta päätöksestä. Toiset arvelevat Sophokleen käyttävän tällaisia tanssilauluja juuri käännekohtain edellä, jolloin katselija jo aavistaa pahan loppukohtalon. Sillä hän lieventää tunteen jännitystä, huojentaa huolta; ja kun loppu-romaus tulee, astuu se sitä elävämpänä, suurempana, synkempänä silmiin, kun sen takana ikäänkuin vastakohtana on ilon häälyvä kisakenttä, lapsuuden huoleton sinitaivas.
Kuoro mainitsee järjestään Dionyson palveluksesta kuuluisat paikat: Ikarian, Eleusiin, Theeban, Parnasson, Euboian, Nyysan ja palajaa vihdoin Theebaan.
Dionyson äiti, Semele, oli Kadmon tytär. Tätä neitoa Zeus lempi, mutta mustasukkainen Heera aprikoi Semeleen perikatoa. Niissäpä aikein hän kerran ystävän haamussa tulee Semeletä onnittelemaan, mutta arveluttaa häntä samalla, tokkohan tuo ylhäinen rakastaja lieneekään Zeus, ja epäilyksen poistamiseksi neuvoo hän Semeletä pyytämään tuota, jos hän Zeus on, ilmestymään Zeun koko voimassa. Petetty neito teki niin: Zeus ilmestyykin salamoiden ja jylisten, johon viittaa v. 1116 "pauanteen", (barybreméta). Tätä heikko ihmisluonto ei kestä. Semele kuolee (ks. v. 1139 "salamoidun äitis kanssa"), mutta synnyttää samassa Dionysos-lapsen. Koska saalas syntyi kesken, kätki Zeus sen reiteensä, josta se vallan valmiina syntyi toisen kerran, siitä nimitys kaksiovinen. Monta muutakin oli Dionysolla nimeä. Siksi "Moniniminen" v. 1115. Nuo monet nimet johtuivat siitä, että tämä jumala edusti luonnon rikkaasti versovaa elämää, maan rehoittavaa, tuhatmuotoista kasvullisuutta, etenkin sitä kasvia, missä kasvikunnan rikkahin tenhoisin voima ikäänkuin kumpuilee, s.o. viini-vesaa, sekä myös ihmiselämän iloisia, lempeitä, remuisia puolia, innostusta j.n.e. Tätä monipuolista merkitystä kuvailee useat nimet. (Tarkemmin on Dionyson merkitys ja palvelus esitetty esim. Preller'in Griech. Mythol. I, s. 544 seurr. 3:s pain.)
1118, 1119. Jos on kirjoitettava Ikaria (eikä Italia, kuten tavallisesti), tarkoittaa Soph. sillä erästä Attikan kylää, lähellä Marathonia. Täällä on ensimäinen viinipuu istutettu, täältä Dionyson palvelus maaseuduilla alkanut. — Toinen D:n palveluksen pesä Attikassa oli Eleusis, jossa nuo maanmainiot Demeterin, Koran (Persephoneen) ja Iakkhon mysteriot olivat olemassa. Kaupungin alue kiersi Eleusiin lahden, johon uskovaisten pursia keräytyi kaikkialta (ks. v. 1117). — Täällä Demeter jumalatarta tavallisesti sanottiin Deo'ksi. — "Alhon" (1117) tasanko joka Panaktorin solasta Thriasian kentän läpi ulottuu mereen.