— Mutta minulla ei ole aikomus ratsastaa kotiin tänään, vastasin tyytymättömällä äänellä. — Mitä sinulla oikeastaan on mielessä? Vastahan me eilen tänne tulimme.
— Se on kyllä totta, herra, sopersi hän kääntyen selin minuun ja hypistellen vaatteitani. — Mutta tänään olisi kumminkin sopivaa palata kotiin.
— Sinä luit tämän kirjeen! ärjäsin. Muuten sinä et tietäisi. —
— Sen tietää koko kaupunki, vastasi André nyreästi ja kohotti olkapäitään. — Minä saan lakkaamatta kuulla: "André, toimita se herrasi paikalla täältä pois!" tahi "André, sinun isäntäsi on aika hurjapää". André'ta huudetaan sinne ja André'ta huudetaan tänne, niin että minä olen kohta ihan pyörällä päästä. Gil on saanut sinimarjan silmäänsä tapellessaan yöllä Harincourt'in rengin kanssa, joka sanoi kreiviä elukaksi; mutta mitä minuun tulee, en minä vanhoilla päivilläni enää rupea tappelemaan. Ja on vielä toinenkin asia, johon minä olen aivan liian vanha, ja se on: hautaamaan vielä yhden isännän.
— Sinä luulet siis, että minä tulen tapetuksi?
— Niin sanovat kaupungilla.
— Olethan palvellut isääni, André? kysyin hetken mietittyäni.
— Olen, herra kreivi.
— Ja kuitenkin neuvot minua pakenemaan?
Hän ojensi molemmat kätensä epätoivoisella liikkeellä.