"Hän on yhtä pitkä kuin minä, ja hänellä on vähän partaa".
"Missä olet sinä syntynyt?"
"Karjalassa Sorolahden pitäjässä".
"Sen huomaan puheestasi että olet Karjalasta. Tiedätkö sanoa kuinka monta pitäjää on Sorolahden ja Käkisalmen välillä?"
"Kiteen, Ruokolahden, Kurkijoen ja Hiitolan pitäjät", vastasin minä.
"Se on oikein, sillä minä olen ollut koulumestarina Käkisalmessa. —
Vaan kuinka sinä olet tänne tullut ja kuinka kauan olet täällä ollut?"
"Minä tulin kirkkoherra Gutzeus'en kanssa ja olen nyt 6 vuotta palvellut täällä; hän on lähtenyt Tukholmaan ja minä olen hra Erikin luona".
"Mikä on sinun nimesi?"
"Stefan Martinpoika".
"Vai niin. No tule nyt, Stefan, minun kanssani tupaan, niin saat ruokaa". Minä kiitin ja seurasin. Neito pani pöydälle kappaleen paistettua lihaa, silakkaa, voita ja leipää. Kun istuin atrialle, sanoin ett'ei minulla ollut veistä, sillä siellä oli muutamia venäläisiä rakuunoita, ja minä en uskaltanut ottaa esiin sitä, mikä minulla oli. Hra Paulin antoi minulle silloin oman veitsensä.