"Ei, hyvä herra, tule sisään! Minä olen uskollinen ystävä sinulle".
Minä menin sisään ja otin pistolit esiin, niin että papin oikein oli paha olla minun tähteni. Hän pyysi minua jäämään, johon myös suostuin. Sitten joimme veljen-maljan, ja yöllä makasin minä Malm'in kanssa portti-vajan ylisillä.
Syyskuun 21 p. läksin Malm'in kanssa Ruskon kylään ja olin siellä jumalanpalveluksessa. Herra Paulin vihki myös siellä erään rengin. Olin olevinani Malm'in renki, ja minäkin pääsin häihin. Kun pöytään istuttiin, annettiin minulle ensin jotenkin etevä sija, mutta sitten kaikki lykkäsivät minua niin, että viimein jouduin pöydän alimmaiseen päähän, mikä kaikki sai tapahtua. Kun olimme syöneet, rupesi pappi tanssimaan morsiamen kanssa. Papin perästä menin minä morsianta tanssittamaan, mutta venäläinen luutnantti otti morsiamen pois käsistäni, sanoen: maltzii! (ole vaiti). Minä autoin häntä rallattelemisessa; ja kiitokseksi jätti hän sitten morsiamen minun haltuun, kun itse oli lopettanut tanssinsa. Sitten joi hän minun kunniaksi koko pikarillisen viinaa, sekä käski minun juoda hänen maljansa. Olin olevinani aivan juovuksissa, ja juodessani kumarsin niin syvästi että kaasin kaikki hänen saappaasensa. Noin tein minä 2 tai 3 kertaa, niin että lopuksi, kun hän tanssi tai käveli, kuului ikäänkuin olisi hän noussut merestä. Tein monta sellaista konstia, mutta liian pitkäksi kävisi niiden kertominen. Viimein venäläinen sanoi että minä olin narrittelija ja tarjosi Malmille 20 ruplaa minusta, sillä hän aikoi lahjoittaa minut ruhtinas Galitzin'ille. Minä pyysin Malm'in ja Paulin'in myydä minut, mutta he eivät uskaltaneet. Kun kaikki olivat panneet maata, ratsastin minä Malm'in kanssa vielä 2 1/2 peninkulman matkaa sinä yönä.
Me läksimme Turkuun ja sen ympäristöön katselemaan laivastoa. Sitten kuljimme aina edemmäksi, siksi että tulimme herra Fingerroos'in taloon. Siellä kävi Vehmaan kirkkoherra minun puheellani. Hän vakuutti uskollisuudestaan y. m., ja sanoi olevansa valmis auttamaan minua, jos tarvitsisin rahoja lainaksi j. n. e.
26 p. läksin minä Taivassaloon. Aikomukseni oli lähteä myös pastori Strandman'in luo samalla matkalla, mutta sain kuulla että siellä oli venäläinen kapteeni 12 miehen kanssa. Sentähden menin Kaitaisiin ja olin yötä siellä.
Ennen kuin läksin Strandman'in luo omana renkinäni, kirjoitin hänelle kirjeen, jossa kerroin että minä kummastuen olin kuullut mikä venäläis-ystävä hän oli. Sanoin myös että näytti siltä kuin hän aikoisi vihollisen kanssa lähteä pois maasta, vaikka hänen pitäisi muistaa esi-isien uskollisuutta ja rehellisyyttä isänmaata kohtaan. Kun H. M. Kuningas nyt taas oli kotona Ruotsissa, oli myös toivo että sellaiset miehet saisivat vielä ansaitun palkkansa, jotka uhkasivat vangittua ja tappaa esivallan lähettiläät ja muuten petollisesti menettelivät. — "Minä lähetän nyt renkini tätä kirjettä viemään" — kirjoitin minä lopuksi — "vaikka epäilen että te päästätte häntä takaisin. Mutta jos niin tapahtuu, lähettäkää minulle vastaukseksi muutamia riviä".
Kun annoin kirjeen hänelle, kysyi hän missä minun herrani oleskeli.
"Hän on metsässä, sillä hän pelkää teitä ja että hän vangittaisiin, jos hän tulisi tänne. Sentähden pyysi hän että te kirjoittaisitte hänelle vastauksen", — vastasin minä.
"Mitä minun on hänen kanssansa tekemistä!" sanoi pappi.
Mutta kun minä sanoin ett'en uskaltanut palata ilman vastausta, meni hän huoneesensa ja kirjoitti muutamia rivejä samalle paperille. Sitten luki hän minulle mitä oli kirjoittanut, että Löfving'in ei tarvitsisi hänestä huolta pitää, että hän kyllä vastaisi siitä, mitä oli tehnyt tai tulisi tekemään.