— Voisikohan kanoottiprikaati helposti päästä sinne? jatkoi hän sitten.
Prikaati on arvoisan Hudsonlahti-komppanian keksintö. Sitä käytetään kahteen tarkoitukseen: ylläpitämään yhteyttä ulkomaailman kanssa ja rakentamat syksyisin talvileirejä sekä purkamaan niitä keväisin. Tilanne oli yhtäkkiä aivan selvä. Intiaani ymmärsi, hänen silmänsä kirkastuivat. Metsämiehelle ominaisella perusteellisuudella ja tarkkuudella selitti hän pääsyn järvelle. Tämä riittikin Samille tällä kertaa, eikä hän jatkanut kyselemistään.
Seuraavana iltana kävi hän intiaanin leirissä. Se oli rakennettu mahtavan puun katveeseen. Tepee-salkojen tueksi oli osittain käytetty alimpia oksia. Punaisen miehen vaimo ja tytär pysyttelivät wigwamin suojassa, mutta poika, iältään suunnilleen viisitoistavuotias, saapui miesten luo tulen ääreen.
Sam otti vastaan vieraanvaraisesti tarjotun piipun ja ryhtyi kyselemään samaan tapaan kuin edellisenä iltana.
— Jos Hudsonlahti-komppania rakennuttaa talviaseman Animikin tienoille, niin suostutteko siirtämään kaupantekonne Missináibiesta sinne? tiedusteli hän alkajaisiksi.
Intiaani nyökkäsi myöntävästi.
— Paljonko nahkoja saatte hyvinä vuosina?
Intiaani silmäili nopeasti luetteloaan.
— Melkoisia kasoja, häh? On tainnut onnistaa? Hoidatko alueesi hyvin? uteli Sam.
Näin kysellessään tunnusteli hän varovasti maaperää — mieheltä ehkä voisi saada tärkeitäkin tietoja. Kuten ehkä tiedetään, on jokaisessa säännöllisessä intiaaniyhteiskunnassa kullekin perheenpäälle määrätty oma metsästysalueensa, jossa ainoastaan hänellä on metsästys- ja pyyntioikeus. Tällaiseen järjestelyyn on ryhdytty turkiseläinten suojelemiseksi sukupuuttoon häviämiseltä. Intiaanit eivät ainoastaan tunne tarkalleen majavalampien määrää, he ovat selvillä eläintenkin luvusta ja tietävät hyvin, montako niistä voi tappaa lukumäärää vähentämättä. Tällainen suojelu ei voisi tulla kysymykseen, ellei oikeuksia olisi rajoitettu. Jos intiaanit voisivat harjoittaa pyyntiä vapaasti, tyhjentäisivät he muitta mutkitta joka lammikon; jos joku jättäisi sen tekemättä, täydentäisi kyllä seuraava paikalle osuva metsästäjä hänen työnsä. Sam kyseli ilmeisesti vain tarkoituksella saada tietoonsa pyyntimahdollisuudet näillä seuduin, päästäkseen selville, oliko tässä metsästyspiirissä turkiseläinkanta säilynyt niin hyvin, että maksoi vaivan ryhtyä talviasemaa tänne pystyttämään. Todellisuudessa hän kuitenkin toivoi pääsevänsä perille sivullisen mahdollisuuksista saada jalansijaa täällä. Niissä piireissä, joissa heimokuntaoikeuksista pidettiin ankarasti kiinni, oli se luonnollisesti mahdotonta, ellei sattunut olemaan ystävyyssuhteita tai rahaa, mutta onnistuihan muukalaisenkin päästä riistamaille joskus — kun isäntien heimositeet olivat löyhät ja kuri huono.