— Oh, hyvä on, virkkoi hän lopulta, erittäin välinpitämättömästi. — Minua se ei luultavastikaan liikuta. Älähän pidä nuorta neitiä valveilla liian kauan. Hyvää yötä!
Hän katosi huopiinsa äreänä kuten aina, kun hänen suunnitelmansa eivät oikein ottaneet luonnistuakseen.
Sam kiehautti teetä, käristi karibunpaistia, ja polvistui sitten tytön eteen, riisuen hänen märät jalkineensa ja vetäen niiden tilalle kuivat. Sitten nosti hän kupposen tytön huulille, leikkasi hänelle paistin valmiiksi, ja syötti häntä kuin pientä lasta. Hän lisäsi enemmän puita nuotioon, ja kääri jäniksennahalla reunustetun huovan hänen ympärilleen. Vihdoin, kun ei enää ollut mitään tekemistä, sytytti hän piippunsa ja kyyristyi tytön viereen, rohkaisten häntä äänettömällä ystävällisyydellä.
Tyttö joi teensä, sai ruoka-annoksensa syödyksi, ja otti vastaan vaipan tylsänä, ikäänkuin puoleksi tajuttomana. Hänen huulensa olivat puristuneet tiukasti yhteen. Jäykät, loistavat silmät tuijottivat jonnekin nuotion, hyppelehtivien varjojen maailman taakse. Pitkän äänettömyyden jälkeen alkoi hän puhua, matalalla äänellä, vaivalloisesti ja katkonaisesti.
— Veljeni etsivät Jingossia, ojibwaa. He tahtovat viedä hänet turkiskomppanian taloon. Mutta Jingoss tietää, että veljeni tulevat häntä vangitsemaan. Ah-tek on hänelle kertonut. Hän lähtee seuraavan auringon noustua. Hän aikoo kulkea länteen, Peace-joelle. Nyt on hänen leirinsä viiden tunnin matkan päässä täältä Pohjoiseenpäin. Tiedän, missä se on. Jingossilla on kolme koiraa. Hänellä on paljon lihaa, mutta ei muuta tuliasetta kuin kauppapyssy. Olen saanut tietää tämän, ja olen tullut kertomaan tietoni veljilleni.
— Minkätähden, May-may-gwán? kysyi Sam hiljaa.
Tyttö loi häneen ylpeän katseen.
— Luulitteko, että jätin teidät hänen vuokseen? kysyi hän. — Olen saanut nuo tiedot.
Sam huudahti melkein kauhistuneena.
— Mitä nyt? kysyi tyttö väsyneesti.