»Voitte laskea kätenne alas», neuvoi vieras, laskien aseensa. Johtaja aikoi sanoa jotakin.
»Suu kiinni»! sanoi Billy, ottaen oman aseensa kasasta.
Vieras otti äkkiä joukosta yhden Coltin ja pitäen liipasinta varasinta vasten, laukaisi kuusi laukausta peräkkäin lyömällä kämmenellään hanaan. Vaikka hän näytti vain heittelevän asetta sinne tänne, oli hänellä ilmeisesti varma maali, sillä kuusi viinilasia Billyn tarjoilupöydällä meni säpäleiksi. Se oli ihmeellinen teko ja se kävi nopeammin kuin koneellisella pistoolilla. Hän otti toisen aseen. Hyllyltä otti hän sitten tomaattirasian ja heitti sen ilmaan. Ennenkuin se ehti pudota maahan oli hän ampunut siihen kaksi reikää ja kun se tuli maahan, auttoi hän sen pyörimistä vielä neljällä kuulalla, joista jokainen jätti tomaattiliemivirran jälkeensä. Huone oli täynnä savua. Joukko katseli menoa lumottuna.
Sitten jäykistyivät seinän vierellä olevat miehet. Savun seasta leimahteli pitkiä salamoita heitä kohti, milloin vasemmalle, milloin oikealle, yhtämittaisena rätinänä. Kahteentoista pysähtyi ampuminen. Miesten päitten välissä oli kussakin pyöreä reikä. Yhteenkään mieheen ei ollut sattunut. Syntyi hiljaisuus. Savu kohosi ylös ja poistui vähitellen avonaisesta ovesta. Hevoset, jotka pitkäksi aikaa olivat jääneet vartiatta, hirnahtelivat. Vieras heitti rauhallisesti savuavat Coltit lattialle ja otti omansa esille sivutaskusta, johon hän ne oli pannut. Billy keskeytti vihdoin äänettömyyden.
»Se on ampumista se», huomautti hän huoahtaen.
»Ne viisikymmentä tuhatta ovat tuolla ulkopuolella», säväytti vieras.
»Haluatteko niitä?»
Vastausta ei kuulunut.
»Aion ottaa yhden hevosistanne», sanoi hän sitten. »Billy on täysin syytön. Hän ei tiedä minusta mitään.»
Hän kokosi aseet lattialta.
»Nämät aion myös huvikseni ottaa mukaani», jatkoi hän. »Te löydätte ne — jos oikein tarkkaan haette — tuolta tiepuolesta — ja hevosenne samoin. Hän peräytyi ovelle.