"En, en kertonut hänelle mitään, vaan valvoin koko yön koettaen selvittää mielessäni yön kummallisia tapahtumia. Noustuani ylös aamulla päätin vakavasti ilmoittaa asiasta poliisille. Olen rehellinen mies, herra salapoliisi, ja pelkkä ajatuskin siitä, että vaikenemalla voisin joutua välillisesti avustamaan jotain rikosta, on minulle tuiki vastenmielinen."
Mies nousi ja puristi suuret, karkeat kätensä nyrkkiin.
"Ja sitäpaitsi", jatkoi hän, "en pelkää ketään koko avarassa maailmassa. Olen nuorena ollut mukana monessa vaarallisessa seikkailussa Amerikan preerioilla, enkä aio antaa suotta säikytellä itseäni.
"Olette nyt siis kuullut kertomukseni. Teidän asianne on ratkaista arvoitus, ja koska nähtävästi olemme tekemisissä häikäilemättömien roistojen kanssa, turvaudun teidän apuunne. Menettelenkö siinä oikein?"
Absjörn Krag puristi lämpimästi miehen karkeata kättä, ja sanoi:
"Olette tehnyt aivan oikein ilmoittaessanne asiasta poliisille. En käsitä vielä lainkaan, mikä oli syynä roistojen raakaan kohteluun teitä kohtaan, mutta aloitan tutkimuksemme heti ja toivottavasti onnistumme yhteisvoimin vielä selvittämään tämän sotkuisen vyyhdin."
"Kuinka voin auttaa teitä?" kysyi mies.
"Ensin on meidän tutkittava tuo salaperäinen huone. Se on ensimmäinen tukikohta tutkimuksissamme."
Salapoliisi oli tehnyt muutamia pikaisia muistiinpanoja miehen päätettyä kertomuksensa. Nyt pani hän muistikirjansa kiinni ja pisti sen taskuunsa.
Sitten istui hän hetkisen miettiväisenä.