"Kuulutteko ehkä poliisiin?" kysyi vaimo.
"Kyllä", vastasi Krag hymyillen. Hän arveli, ettei Boman syystä tai toisesta ollut kertonut hänestä mitään vaimolleen, ja piti sentähden tarpeettomana ilmoittaa nimeään tälle.
"Silloin olette ehkä sen salapoliisin ystäviä?"
"Minkä salapoliisin?" kysyi Krag.
"Tarkoitan sitä herraa, jonka puoleen mieheni kääntyi, hänen nimensä oli kai Asbjörn Krag."
"Mutta sehän olen juuri minä. Minun nimeni on Asbjörn Krag."
Vaikka pommi olisi räjähtänyt rauhallisessa huoneessa, ei vaimo olisi voinut säikähtyä enemmän kuin kuullessaan salapoliisin sanat.
Hän tuijotti aivan hämmentyneenä salapoliisiin ja änkytti;
"Oletteko te Asbjörn Krag? Te — — — ei — mutta sehän on mahdotonta."
Krag hypähti pahaa aavistaen pystyyn.