"Olen antanut määräykseni kapteenille."
"Minulla on tällä haavaa mukanani satasen puntaa", sanoi parooni. "Ja sitäpaitsi voin luvata teille kahdensadan punnan maksuosoituksen, jos viette minut heti takaisin Bygdöhön."
"Jossa herra parooni käskee ensimmäisen vastaantulevan poliisin pidättää meidät."
"Ei", vastasi parooni vihaisesti. "Sitä en tee. En halua nähdä nimeäni minkään skandaalin yhteydessä kaikissa Norjan sanomalehdissä. Varjelkoon! Jos saataisiin tietää, että olen antanut muutamien kiristäjien vetää itseäni nenästä, syntyisi siitä hirveä melu. Ei, siihen ei minulla ole minkäänlaista halua, herraseni! Aateliskunniani kautta vannon jättäväni teidät rauhaan, jos suostutte ehdotukseeni."
"Mahdotonta", vastasi Busch.
"No, lupaan neljäsataa puntaa."
"Vaivainen ropo! Vaikka jättäisimme kaikki vaivamme ja vaaraamme huomioonottamatta, ei mainitsemanne summa olisi sittenkään puoltakaan siitä summasta, jonka olemme kiinnittäneet tähän yritykseen."
"Paljonko vaaditte siis?"
"Olin ajatellut pyytää viittätuhatta puntaa käteisellä. Teidän ylhäisyytennehän on yksi Englannin rikkaimmista miehistä."
"Lurjus!"