Eipä ollut salapoliisi uskonut saavansa lopettaa työtään näin aikaisin tänä iltana. Hän oli ollut aivan varma siitä, että kreivi menisi ulos illalla. Öisinhän sen laatuiset miehet tavallisesti työnsä tekevät. Ehkäpä Nelson ei ollut kerinnyt varaamaan itselleen vielä riittävästi apulaisia. Hän oli toivonut saavansa tilaisuuden vakoilla Nelsonia ja päästä selvyyteen paikasta, missä mies tapasi apureitaan. Mutta nyt alkoi Kragista melkein tuntua siltä kuin kreivi olisikin yksin tällä kertaa ja ettei hän nykyisiä suunnitelmiaan varten apulaisia tarvitsisikaan. Ehkäpä Nelson olikin vain mukana osakehuijauksissa. Sitä todisti osaksi sekin, että hän oli niin paljon nuoremman Skogselnin seurassa, jota juuri oma isänsäkin epäili tällaisesta keinottelusta. Kragia ihmetytti myöskin mitä P.T. Goetelle lähetetty sähkösanoma oikein mahtoi tarkoittaa.
Krag ei kyennyt vielä tekemään mitään varmoja loppulaskelmia. Hän oli liian vähän asioista selvillä.
* * * * *
Asbjörn Kragin nukkuessa kuljeskeli muuan suurikasvuinen herrasmies pitkin kaupungin katuja hämärtävässä kevätyössä.
Näytti siltä kuin mustapukuinen herrasmies olisi odottanut jotain. Levottomana kuljeskellen katsoi hän vähän väliä kelloaan. Kaikesta päättäen odotti hän määrättyä kellonlyöntiä. Käveltyään kauan aikaa edestakaisin samaa katua, siirtyi hän Kirkkokadulle ja pysähtyi hän erään portin ulkopuolelle. Avainnippu kilahti ja samassa hetkessä hävisi hän porttikäytävän pimeyteen. Hän ei sulkenut porttia jälkeensä.
Häiritsemättä vähäisestikään yön hiljaisuutta, nousi hän portaita, joissa oli aivan pimeää. Mutta hänen äänettömät askeleensa eivät hapuilleet. Hän kulki niin varmana kuin hän tuntisi joka ainoan porrasaskeleen. Hän pysähtyi vahan väliä ja kuunteli yön hiljaisuuden yksitoikkoista humua.
Toisessa kerroksessa hän pysähtyi erään oven eteen ja kuunteli jälleen. Äkkiä avautui ovi jossakin kauempana ja kuului raskaita askeleita käytävässä. Vielä kerran avautui ja sulkeutui ovi, ja askelten ääni kuului yhä laimeammin ja kauempaa, sammuen vihdoin jonnekin etäälle talon toisessa osassa. Mutta musta olento seisoi kauan liikkumattomana vielä senkin jälkeen, kun askelten ääni oli lakannut kuulumasta. Sitten valaisi hän taskulampulla avaten oven. Hän oli tullut suureen konttorihuoneeseen ja taskulampun terävä valo valaisi huonetta. Konttoripöytien ja tuolien tyhjät rivit näyttivät kuolleilta ja autioilta. Kirjoituskoneet olivat äänettöminä pöydillään. Kaikkialla oli niin äärettömän hiljaista.
Valo sammui ja huonekalut hävisivät jälleen pimeään äänettömän olennon kulkiessa sisähuoneisiin.
Kymmenen minuuttia myöhemmin välähti valo taas hetkisen. Mustapukuinen tuli takaisin. Hänellä oli mukanaan raskas kantamus.
Toisen ja kolmannen kerroksen välikössä kirosi hän yhteen kiristetyin hampain. Hän oli pimeässä horjahtanut seinää kohden ja kantamuksen paino oli viedä hänet kumoon. Ponnistamalla kaiken voimansa pääsi hän jälleen tasapainoon, ja jatkoi jälleen kulkuaan. Autiolla kadulla katosi hän pimeään.