Asbjörn Krag lähestyi Jimiä tähdäten häntä koko ajan revolverillaan.
Jim puristi suuret luisevat kätensä nyrkkiin.
"Teillä näyttää olevan nyrkkeilijän kourat", sanoi Krag.
"Minä olen nyrkkeilijä, sen voivat voimakkaimmat häviölle joutuneet neekerinyrkkeilijät Amerikassa todistaa. Varokaa siis itseänne!"
Krag siirtyi kuitenkin lähemmäksi. Hän totesi itselleen, että tuollaisen nyrkin isku riittäisi kaatamaan härän. Hän muutti nopeasti revolverin vasempaan käteensä.
"Uskon, että olette pehmittäneet neekereitä, ja sen vuoksi uskaltaisin muutaman tuhannen dollarin vedon puolestanne. — Jättiläisen voimat!"
Jim tuli hämilleen.
"Jättiläisen voimat", jatkoi Krag, "laaja voimakas rinta, ennen kuulumaton kestävyys, mutta mikäli minä ymmärrän, nopeutta ja notkeutta puuttuu. Se johtuu siitä, ettette ole tutustuneet uudenaikaisiin nyrkkeilytemppuihin, joitten käyttäminen edellyttää anatomian tuntemista. Mitä sanotte tästä — —?"
Salaman nopeudella antoi Krag voimakkaan iskun Jimin alaleukaan. Jimin kasvot muuttuivat tuhkanharmaiksi. Suusta ja huulilta alkoi vuotaa veri ja hän putosi pyörtyneenä lattialle.
Rouvan hysteerisestä huudosta välittämättä otti Krag esille käsiraudat ja parin sekunnin kuluttua olivat ne Jimin ranteissa. Sitten otti hän taskustaan kloroformipullon, kaatoi sen sisällyksen nenäliinaansa ja antoi Jimin hengittää sitä.
"Nyt pysyy hän vaarattomana ainakin vähän aikaa", sanoi Krag.