"Olen jo arvannut sen."
Vanhus tunkeutui miesten joukkoon huutaen: "Lattia ylös. Joutukaa — lattia!"… Krag huomasi läheisyydessä henkilön, jota hän tähän asti ei ollut nähnyt. Salapoliisi piilottautui kiireesti puun taakse voidakseen paremmin tehdä huomioitaan. Hän ymmärsi, että tämä oli Åkerholmin kasvattipoika. Hän oli puettu metsästyspukuun ja pitkävartisiin saappaisiin. Rauhallisena ja tyyneenä seisoi hän katsellen miesten touhua. Hän tuprutteli sikaariaan välinpitämätön ilme kasvoillaan.
Kasvattipoika huomasi tohtorin, jonka huomio oli kokonaan kiintynyt vanhaan Åkerholmiin. Ilme nuoren miehen kasvoilla vaihtui äkkiä. Silmissä liekehti viha. Samassa lähestyi hän ystävällisesti hymyillen tohtoria. Salapoliisi jätti piilopaikkansa.
"Tervetuloa takaisin, tohtori!" sanoi kasvattipoika. "Kuulin teidän käyneen pääkaupungissa. Tämä herra on luullakseni…"
"Tohtori Krag, Bengt Åkerholm", esitti tohtori. "Mitä ihmettä täällä on tekeillä?" lisäsi hän.
"Joku on ampunut vanhusta", vastasi kasvattipoika.
"Ampunut häntä!"
"Niin hän ainakin väittää."
Samassa saapui vanhus paikalle.
"Hän ei kuitenkaan uskaltanut hyökätä kimppuuni!" huudahti hän hermostuneesti. "Näin hänen tulevan paviljongista, ja kun minä lähdin juoksemaan häntä kohti, ampui hän minua pistoolilla."