Bengt, joka seisoi ovella katsellen pilkallisesti Kragia, ei vastannut.
"Kysyin teiltä", sanoi hän, "mitä tohtori tekee näin myöhään ulkona.
Puistopaviljonki yksistään ei voine huvittaa teitä?"
"Sen se kuitenkin tekee", vastasi Krag, "aioin juuri lähteä levolle, mutta tulin ajatelleeksi, että paviljongin perustuksissa voisi olla jokin piilopaikka, jota ei purettaessa oltu huomattu."
"Mutta oliko välttämätöntä ottaa ovi paikoiltaan päästäksenne ulos?"
"Minulla ei ollut avainta ja oven irroittaminen oli varsin helppoa."
"Herra tohtori, te käyttäydytte kuin murtovaras."
"Tai niinkuin salapoliisi", vastasi Krag nauraen.
Bengt pureskeli huuliaan ja tarttui kivääriin pidellen sitä merkitsevästi käsissään.
"Kun yösydännä näkee miehen tuolla tavoin kulkevan ovien läpi, voi sitä luulla rikokselliseksi. Olin vähällä ampua teidät, herra tohtori."
"Olen ennenkin seisonut pyssynpiipun edessä."