Krag oli aivan tyyni. Kukaan ei olisi voinuti huomata, että hän juuri oli palannut jännittävältä yölliseltä seikkailulta. Hän seisoi kädet selän takana lämmitellen kamiinin edessä.
"Suunniteltiin ilkeää rikosta", sanoi hän, "ja Jumala tietää, eikö se jo ole tapahtunut."
Tohtori nousi ja tirkisteli pelokkain silmin salapoliisia.
"Ja kuka on rikollinen?"
"Sitä en vielä tiedä, mutta huomispäivän kuluessa otan siitä selvän. Nyt ei meillä ole muuta tekemistä kuin mennä levolle. Pyydän, laske koira ulos ja hoida näitä käsiä vähän." Salapoliisi ojensi hymyillen molemmat kätensä. Sormet olivat veriset.
* * * * *
Kun tohtori seuraavana aamuna kymmenen tienoissa heräsi, palasi Asbjörn Krag juuri varhaiselta aamukävelyltään. Hän pilaili, nauroi ja oli säteilevän iloinen.
"Mikä ihana talvi-ilma ja viehättävä maaseutu!" huudahti hän
Tohtori hypähti ylös vuoteesta.
"Sinä olet hyvällä tuulella tänään", sanoi hän, "asiasi ovat kai hyvässä järjestyksessä?"