Päivä kului rauhallisesti. Iltapäivällä tuotiin Kragille laatikko, jonka hän sanoi sisältävän kirjoja.
"Olen niin innostunut opinnoihin", sanoi hän, "että minulla pitää olla kirjat matkoillakin mukana." Laatikon antoi hän heti kulettaa huoneeseensa.
Tohtori kummasteli. Hän tiesi, ettei Asbjörn Krag lukenut muita kuin muutamia rikosalaa koskevia kirjoja. Hän ymmärsi, että salapoliisilla oli jokin juoni tekeillä, ja salapoliisin lähdettyä huoneeseensa lähti tohtorikin sinne.
Krag oli jo avannut laatikkonsa.
"Sulje ovi!" huudahti hän tohtorille.
"Mitä kummaa sinä puuhailet?" kysyi tohtori uteliaana.
"Järjestelen vähän kirjojani."
Tohtori tuli lähemmäksi ja huomasi, ettei laatikossa ollut muuta kuin — lasipalasia, joita Krag asetteli järjestykseen.
"Katsohan näitä!" sanoi Krag innostuneena, "tässä ovat sirpaleet siitä peilistä, jonka Åkerholm murskasi."
"Mistä kummasta sinä ne olet saanut?"