"Minun mielestäni", jatkoi hän, "on kasvatusisänne suoraan sanoen liian vanha naimisiin mennäkseen."
"Samaa mieltä minäkin olen", vastasi Bengt.
"Ihmettelempä, ettette ole vastustanut vanhuksen naimapuuhia."
Bengt viivytti vähän aikaa vastausta. Sitten sanoi hän:
"Luonnollisesti olen vastustanutkin. Mutta se on minun puoleltani ollut jokseenkin gentlemannimaista ja hienotunteista lastua."
"Taloudelliselta kannalta katsottuna", jatkoi Krag, "tulisi teille olemaan etua siitä, jos tämä naimakauppa ei tulisi päätetyksi. Perintö —"
Bengt ei voinut enää hillitä suuttumustaan. "Millainen aasi!" huudahti hän.
Samassa nauroi tohtori Åkerholmin kertomukselle. Åkerholm kertoi paraillaan, miten hän kerran prääriolla ollessaan keikkui Villin hevosen selässä ajaen indiaanien kanssa puhvelilaumaa takaa.
"Ja minä en valehtele", vakuutti hän innokkaasti, "minä tähtäsin noin 200 askeleen päästä elukan vasempaan silmään ja kuula sattui ihan silmäterään."
Asbjörn Krag tuli lähemmäksi ja kysyi: