Vähän ajan perästä palasi hän pieni lipas mukanaan. Hän avasi sen ja otti esille kaksi kultakoristeista, sirorakenteista revolveria.
Vanhus tarkasteli huolellisesti aseet. Hänen arvostelunsa mukaan ne olivat huonoa työtä ja sopivia pikkupoikien leikkikaluiksi.
"Antakaapas nyt meille merkki taituruudestanne!" sanoi hän ojentaen toisen revolverin salapoliisille ja pitäen itse toisen.
Krag kiinnitti pienen paperipalasen verannan ovipielessä olevaan paksuun tammilankkuun.
Tämän jälkeen siirtyi hän etemmäksi, tähtäsi silmänräpäyksen ajan ja laukaisi. Kuula sattui paperipalaseen. "Pyydän äskeisiä sanojani anteeksi!" huudahti Åkerholm, "ja nyt koetan minä vuorostani."
Åkerholm sai entisen terveen värinsä poskilleen, ja hänen silmänsä loistivat. Hän nuuski mielihyvissään ruudinsavua. Sitten hän astui samalle paikalle, jossa Asbjörn Krag oli seisonut ja ampui. Hänenkin kuulansa sattui paperipalaseen.
"Tuollainen laukaus on kumarruksen arvoinen", sanoi Krag.
Vanhus kumarsi takaisin.
"Pelikortti!" huudahti vanhus. "Pelikortti tänne!"
Hän otti patakolmosen ja kiinnitti sen tammilankkuun. Hän laukaisi, mutta kuula hipaisi vain pienen palasen kortin reunasta.