* * * * *
Pikkukaupungin klubihuoneustoon oli kerääntynyt sangen kirjavaa väkeä. Krag ja Bengt saapuivat siksi myöhään, että seuraukset väkijuomien nauttimisesta olivat jo helposti havaittavissa. Bengt sai iloisen vastaanoton ja hän hymyili juhlallisesti.
Pian häipyi Krag kaupunkilaisten joukkoon. Täällä kohtasi hän lihavan varapormestarin, parantumattoman juopon, jolla oli punakat pöhöttyneet kasvot ja jonka lääkäri oli ennustanut saavan halvauskohtauksen milloin tahansa. Myöskin oli siellä kaupungin poliisimestari, jonka käypänä nimenä oli "Poliisi", hiljainen herran tuherrus, kalpeana päihtymyksestä. Hän istui huolettomana ja vakavana tuolillaan kallistellen ahkerasti lasiaan ja vastaten kaikkeen, mitä hänelle puhuttiin: "Epäilemättä, epäilemättä…" Muuan eteenpäinpyrkivä asianajaja viittoili rajusti pitäessään pitkiä puheita, joita ainoastaan lähinnä istuva herrasmies toisinaan kuunteli. Krag huomasi joutuneensa politiikkaa harrastavien herrasmiesten seuraan. Vieressään kuuli hän kuiskattavan: "Meidän täytyy vastustaa…" Tämä oli olevinaan jonkinlainen oppositsionikiubi, jonka jäsenet olivat päättäneet sinä iltana tutustua lähemmin toisiinsa.
Silloin tällöin läheni Bengt jotakin vierasta, kilisti sekä puheli imarrellen hänen kanssaan ja poistui jälleen.
"Kerrassaan mainio mies", sanoi kovaääninen asianajaja. "Tarmokkuutensa kautta kohoaa hän vielä huomattavaan asemaan."
"Epäilemättä, epäilemättä", vahvisti "Poliisi."
Halvauskohtausta odotteleva nousi ja ilmoitti olevansa samaa mieltä.
Bengt oli yleisenä puheenaiheena. Krag kuuli klubin puheenjohtajan sanovan:
"Varmasti on hänen ja hänen kasvatusisänsä välillä erimielisyyttä. Hän ei pidä siitä, että vanhus aikoo mennä 'Silkkihelmen' kanssa naimisiin. Ja se onkin luonnollista."
"Epäilemättä", myönsi "Poliisi" ja tarttui lasiinsa.