"Ei ensinkään"
"Minkätähden ei?"
Kului muutama minuutti ennenkuin Marianne vastasi. Sitten sanoi hän hiljaa ja ujostellen:
"Sen vuoksi, kun hän meni pienen lehtokujan kautta."
Bengt sekaantui taas keskusteluun.
"Minä en pidä tätä kuulustelua tarpeellisena", sanoi hän. "Sen vaikutus sekä palvelusväkeen että minuun on melkein raateleva."
Asbjörn Krag ei ollut kuulevinaan huomautusta. Hän jatkoi kuulustelua.
"Minne johtaa pieni lehtokuja?"
"Se johtaa… johtaa… Hjelmin kartanolle."
"Ahaa, ymmärrän, — rouva Hjelmin, Åkerholmin morsiamen taloon."