"Sitä minä en vielä tiedä. Vanhus sen kyllä tiesi, ja minä kysyinkin sitä eilen häneltä, mutta hän ei tahtonut ilmoittaa. Tarkoitan miestä, jonka vainaja näki paviljongin luona. Hän on murhaaja."
"Mistä syystä ei vainaja ilmoittanut murhaajaansa?"
"Se seikka on yhteydessä 'kolmen huoneen salaisuuden' kanssa."
Tohtori käveli kiihtyneenä edestakaisin lattialla.
"Murha", puheli hän itsekseen, "mikä kauhistava ajatus."
"Mutta ne kaksi laukausta", sanoi hän pysähtyen Kragin eteen, "niitähän ei ollut kahta enempää, ja molemmat piiput Åkerholmin pistoolissa olivat tyhjät."
"Juuri nämä kaksi laukausta todistavat, että murha on tapahtunut."
"Sitä minä en ymmärrä."
"Asia on aivan yksinkertaisesti siten, että ensimmäinen laukaus oli Åkerholmin ja toinen murhaajan. Åkerholm ampui ensiksi murhaajaa. Ja sinä näyt unhoittaneen, että vainaja aikaisemmin illalla ampumataitoaan näyttäessään ampui kortista silmän, joten hänen pistoolissaan oli vain yksi panos jälellä."
"Aivan niin. Sehän on päivänselvää", myönsi tohtori.