"Sama mies, jota aikaisemmin oli etsitty puistopaviljongista."
"Ahaa, nyt ymmärrän."
Krag jatkoi:
"Laukauksen jälkeen peräytyi vanhus aseetonna ja pelosta horjuen muutaman askeleen taaksepäin, ja silloin ampui toinen kylmäverisesti hänet."
"Nyt käsitän minä kaikki aivan selvästi", sanoi tohtori. "Jälellä on siis kysymys salaperäisen murhaajan vangitsemisesta."
"Olet oikeassa", vastasi Krag. "Arvelen hänen ilmaisevan itsensä yön aikana, jolloin hän luulee minun olevan poissa."
"Miten aiot tulla takaisin?"
"Minä poistun junasta jollakin lähiasemalla ja palaan sieltä hevoskyydillä. Olen luvannut tavata illalla rouva Hjelmiä, jolta toivon saavani muutamia tärkeitä tietoja. Ja jos kaikki käy hyvin, sieppaamme vuorokauden kuluttua kiinni sen miehen, joka melkein ensimmäisenä tiesi 'kolmen huoneen salaisuuden', saaden sen vuoksi vainajan ankaran pelon valtaan ja lopuksi murhasi hänet."
Ovelle koputettiin. Bengt astui sisään. Krag huomasi hänen olevan suuruksissaan.
"Tehän aijotte matkustaa?" kysyi hän.