"Kääntykää heti kamiiniin päin, tai muuten olette kuoleman oma!"
Tohtori epäröi, mutta kääntyi kuitenkin. Seisottuaan vähän aikaa kamiiniin päin kuuli hän miehen nauravan selkänsä takana. Hän oli kuullut tuon saman äänen ennenkin. Äkkiä käänsi hän päänsä ja huomasi Asbjörn Kragin istuvan nauraen tuolilla. Pöydällä hänen edessään oli punainen tekotukka ja saman värinen parta.
Kesti hetken aikaa, ennen kuin tohtori selvisi hämmästyksestään.
"Sinä säikäytit minut puolikuoliaaksi", sanoi hän. "Pilasi oli kenties liian karkeaa."
"Sinähän tiesit", vastasi salapoliisi, "että minä tulen täsmälleen kello 11. Tiesit myöskin, että minun on pysyminen tuntemattomana, ja minun täytyi estää sinut herättämästä talon väkeä."
"Jumalan kiitos, että se olitkin sinä. Luulin sinua aivan toiseksi."
"Keneksi?"
"Åkerholmin murhaajaksi."
"Se ei ollut niinkään hullusti arvattu. Äsken olin minä tosiaankin hänen näköisensä."
"Sinä olet siis nähnyt hänet?"