"Niin, se on itse asiassa mystillisin. Kuulin sanan keskellä pitkää sähköttämistä, josta en muutoin ymmärtänyt hituistakaan. Sana oli:
"'Museo'."
"Museo! Tästä tulee yhä hullumpaa. Mitä kummaa hän sillä tarkoittanee?"
"En tiedä. Olen hiukan miettinyt asiaa. Huomenna avataan
Kansallismuseon vuosinäyttely."
"Presidentti tulee sinne", tokaisi Harald Vik.
"Niin, tiedän kyllä", vastasi vanhus. "Nämä ihmisethän ovat terroristeja. Onkohan jotain tapahtuva presidentin käydessä museossa? Heillä on ehkä vankilan ulkopuolella ystäviä, jotka ryhtyvät johonkin? En tiedä vielä… Mutta nyt näen, että päivä alkaa sarastaa", keskeytti vanhus äkkiä puheensa. "Te ette ole koko yönä ummistanut silmääkään, nuori mies. Te mahdatte olla väsynyt."
"Niin, olen hirveän väsynyt", mutisi Harald Vik puoliunessa. Hän istui jo nyökyttäen päätään edestakaisin.
Mutta vanhus ei mennyt nukkumaan. Hän istui kokoonkyyristyneenä mieliasennossaan polvet vedettyinä leuan alle. Hän ajatteli.
Norjalainen oli kai nukkunut parisen tuntia, kun kova isku selkään herätti hänet. Vanhus herätti hänet sillä tavoin.
"Mitä on tekeillä?" kysyi norjalainen unisena.